Moni on sen huomannut veneillessään kuluvana kesänä. Veneitä on vesillä edeltäviä kesiä vähemmän ja onpa kesä-heinäkuussa voinut kokea jopa autiuden tunnetta satamissa. Samaa ihmettelivät pohjoismaiset kollegat Ruotsista ja Norjasta, kun Kippari osallistui heinäkuussa koeajotapahtumaan Tukholmassa. Trendi ei siis ole kansallinen.
Tankilla kirpaisee
Polttoaineen hintaa on helppo syyttää veneilyn vähenemisestä. On selvää, että jopa yli 50 prosenttia edellisvuotta korkeammat pumppuhinnat ovat vaikuttaneet veneilytottumuksiin.
Seapointin operatiivinen johtaja Ari Kokko vahvistaa polttoaineen myynnin olleen aiempia kesiä vaisumpaa. Kahtakymmentä veneasemaa operoivassa ketjussa on huomattu laskun olleen noin kolmanneksen edellisestä kesästä. Eniten on pudonnut dieselin myyntimäärä. Isommat matkaveneet kulkevat yleensä dieselillä, joten sen myynnin pudotus voi kertoa juuri pidemmälle suuntautuvan matkaveneilyn vähenemisestä.
Myös Jari Ylinen Puumalan Neste-asemalta on samoilla linjoilla. Ylinen toteaa Puumalan olevan ”Saimaan Gibraltar”, jonka kautta kulkee koko pohjois-etelä -suuntainen veneliikenne. Ja liikenne on ollut nyt vähäisempää. Tilanne on pumpun lisäksi näkynyt myös satamassa.
Ylinenkin kertoo polttoaineen myynnin vähentyneen kolmanneksella edellisvuodesta, mutta asettuneen toisaalta hyvin samoihin lukuihin kuin pandemiaa edeltävänä vuonna 2019. Myös autoille polttoaineita myyvä Ylinen toteaa kumipyöräliikenteenkin hiljentyneen vuoden takaisesta.
Kilpailu lomapäivistä
Molemmat kauppiaat uskovat suurimman syyn veneilyn vähenemiseen piilevän matkailuhaluissa ulkomaille. Vaikka covid-peikko ei vielä piiloon ole hiipinytkään, ovat ulkomaiset kohteet tänä kesänä avautuneet lähes normaaliin tapaan. Se on näkynyt esimerkiksi Euroopan lentokenttien jonoina.
Vaikka vesillä hiljaista on tänä kesänä ollutkin, ei veneilyyn liittyvissä yrityksissä liene syytä laajempaan huoleen. Veneitä on viime vuosina myyty hurjasti ja ne ovat edelleen käytössä. Nyt on vaihteeksi ollut mahdollisuus tehdä myös muuta.
Energiakriisilläkin on silti varmasti vaikutuksensa veneilyyn. Yleisen inflaation kyljessä se pakottaa kuluttajia leikkaamaan kulutustaan ja karsimaan menojaan. Veneily on harvalle Suomessa päivittäinen, välttämätön hyödyke, joten siitä on helppo karsia.
Kevyesti kulkeva vene käy keveämmin myös lompakon päälle.
Kääntyykö trendi?
1970-luvun öljykriisi vaikutti autoteollisuuteen voimakkaasti ja moottorikehitys kääntyi isolohkoista kohti pienempiä ja pihempiä. Onko tällä kriisillä saman suuntaisia vaikutuksia veneilyyn, jää nähtäväksi.
Viime vuosina on perälaudoissa nähty roikkuvan yhä suurempia voimapaketteja. Tämän suuntauksen taitepiste voi olla lähellä. Tässäkin numerossa on esillä vaihtoehtoisia konsepteja sähköisellä voimansiirtolinjalla toteutettuna.
Esittelyssä sähköohjattavat Yamahat – Lisää sähköä bensamoottoreihin
Esittelyssä Evoy Breeze 150 sähköperämoottori
Sähkökumous alkaa piknik-veneistä
Uppoumarunkoisen veneen kulutus on murto-osa liukuvan veneen kulutuksesta. Rauhallisella runkonopeudella edetessä tankillinen saattaa riittää koko kesän veneilyyn. Sähköveneisiin siirtyminen olisi ollut helppoa vielä 70-80 -luvuilla, kun venekanta oli valtaosin hidasta ja pienitehoista. Viimeiset kolme vuosikymmentä tehot ovat kasvaneet ja nopeus on tullut tärkeäksi valtiksi. Ja vauhti vaatii paljon energiaa.
Veneilyn kokonaiskustannuksissa ei polttoaineiden osuus kuitenkaan ole kovin merkittävä harrastuksen kaikista menoista. Veneen hankintaan ja ylläpitoon suhteutettuna polttoaineen osuus on melko pieni ainakin useimmille veneilijöille. Polttoaineen kulutukseen voi myös ajotavalla vaikuttaa huomattavasti, aivan kuten autoilussakin. Veneen taloudellisesta trimmauksesta oli laaja testi heinäkuun Kipparissa (7/2022). Enimmillään väärin trimmattu vene kulutti samalla nopeudella polttoainetta melkein kolmanneksen enemmän kuin optrimitrimmillä. 
