Jos kohdistusmerkit ovat kallioon maalattu, niitä on syytä uskoa. Siihen ajatukseen on vain luotettava.
Ajatus on ainoa lohtu nopeaa aamukahvia juodessa. Ajoin edellisenä päivänä sisään Modermaganin kuuluisaan laguuniin, ja nyt kun katson vesirajaa, uusia alueita on paljastunut. Vesi on laskenut entisestään, jopa yli viisi senttiä. Eikä eilen ollut yhtään heftiä: kun ajoin salmesta sisään, vene osui kevyesti pohjaan.
Pää ei kuitenkaan kestänyt tuolloin noudattaa kohdistusmerkkejä tarkalleen: ne ohjasivat ajamaan aivan liki rannan kivikkoa, joten korjasin keskemmälle salmea. Nyt on aivan selvää, että pois en pääsisi samaa reittiä – siellä rannassa on siis oltava syvempää!
Tähän samaan Modermaganin lahteen eräs tuntemani veneilijä kertoi jääneensä puoleksitoista viikoksi odottamaan veden nousua, kun poiskaan ei päässyt.
Soimaan itseäni siitä, että en mennyt ankkuriin toiselle puolelle saarta, jossa syvää riittää. Oli pakko päästä tähän lahteen, jonka olen merkinnyt vanhaan merikorttiin jo 1990-luvun lopulla huutomerkillä. Helsingin ja Hangon välillä kulkeva väylä ohittaa Modermaganin aivan sen edustalta ja lahteen on sieltä hyvä näkymä. Aina kesällä ohi ajaessa olen ajatellut, että joskus ajan Matleenan tuonne. Aiemmin on aina ollut kiire, mutta se hetki koetti nyt: olen saapunut Tammisaaren kansallispuistoon reissulle, eikä tekosyitä enää ollut.
Rödjanin päälaituri.
Portti saaristoon
Tammisaaren kansallispuisto sijoittuu Tammisaaren ulkopuolelle kohtaan, jossa matkasta Helsingistä Hankoon on ajettu suurin piirtein 2/3-osaa. Jos reissu ei ole mallia ”pysähdytään koko ajan”, moni karauttaa sen ohi. Tarjolla sen ydinalueilla on vain yksi laiturilla ja poijuilla varustettu satama Rödjanilla. Jos luonnonsatamissa yöpyminen ei ole tuttua, Tammisaaren kansallispuiston saaret saattavat vaikuttaa hankalilta. Niiden rantoihin kiinni ottaminen on kuitenkin helppoa, sillä pohjat ovat pitäviä ja suosituimmissa paikoissa on kalliolenkkejä. Ja satamalahdet ovat erityisen suojaisia – laguuneja täällä riittää!
Ulkomeren laidalla oleva Treläningenin saariryhmä tarjoaa suojaisan pysähtymisen ulkoväylää ajavalle – kiinnityspaikkoja on useita, muttei kalliolenkkejä. Takana näkyvään kaakkoissalmeen ankkuroituminen on kielletty.
”Kyllähän ne ovat Rödjan, Modermagan ja ehdottomasti Fladalandet”, kertoo Reijo Tuomi.
Tuomi on saapunut viikkoa viettämään Åminneforsista Pohjasta Rödjanille. Tammisaaren kansallispuisto on tullut vuodesta 1988 täällä veneilleelle Tuomelle tutuksi, joten kolme parasta saarta lähtevät sen kummemmin miettimättä. Ja ne ovat myös oman reissuni pääkohteet.
Rödjan on portti Tammisaaren kansallispuistoon. Se on saarista ainoa, jossa on laituri ja poijuja; ulkomeren liitännäisjäsenestä Jussaröstä löytyy toki kaikenkattava vierassatama, mutta keskisessä osassa on Rödjanin lisäksi vain luonnonsatamia.
Reijo Tuomi ajoi Rödjanille Petteri Pauniahon vuonna 2003 tekemällä Norppa 10 -veneellä. Tuomi on pitänyt mahonkiosat erittäin hyvässä kunnossa. ”Salaisuus on kolme uutta kerrosta lakkaa joka kevät ja talvisäilytys. Kiinanpuuöljyakka on Le Tonkinoisin.”
Rödjan on vanha kalastajatila, jonka Kalvöstä muuttanut Magnus Nylund raivasi Älgön saareen sotien jälkeen vaimonsa Lotan kanssa. Elanto tuli kalastuksesta ja maanviljelyksestä. Tila oli myös Helsingin olympialaisten 10 000 metrin kajakkimelonnan kultamitalisti Thorvald Strömbergin lapsuudenkoti. Häntä kutsuttiin lempinimellä Rödjanin hauki. Eikä syyttä. Magnuksen ja Lotan lapsenlapsen taidot kun olivat karttuneet näitten vesien saaria meloen kiertämällä.
Tilan kukoistuskausi oli lopulta lyhyt, sillä jo vuonna 1989 Metsähallitus osti tyhjentyneet rakennukset ja maat.
Nyt päärakennuksessa sijaitsee kansallispuiston luontotupa. Siellä on pieni näyttely ja se on sisustettu vanhoin esinein. Salin kulmaikkunoiden edessä sijaitsevaa keinutuolia ihaillessa voi miettiä, millaista täällä on ollut polkea sillä vauhtia joulukuussa, kun pimeyden keskellä taivaalta valuttaa vetistä räntää – omasta mielestäni varmasti aika kivaa. Ainakin rauhallista.
Tammisaaren kansallispuiston luontotupa Rödjan on Magnus ja Lotta Nylundin vanha kotitila.
Rödjanin maineikkuus satamana perustuu parille kivijalalle, joista kumpaakaan ei enää ole. Tilan sauna paloi vuonna 2018. Rödjanin satamaan samaan aikaan kanssani eksynyt Juha Siekkinen tietää, että syynä oli tiettävästi kynttilä, joka sytytti hirsien välissä olleet sammaltäytteet.
”Siellä oli tavattoman hienot löylyt.”
”Ja vielä muutamia vuosia sitten täältä sai aina savustettua kalaa” täydentää Tuomi.
”Paikkaa piti tuolloin Micke Röberg. Ensin paloi saunan jälkeen rantavaja, josta hän niitä myi, ja sen jälkeen Mickekin lopetti sataman pidon.”
Vaikka uutta saunaa ei ole suunnitelmista huolimatta saatu rakennettua, Metsähallitus on muuten investoinut Rödjaniin. Pari kesää sitten valmistuivat uudet, suuremmat laiturit. Nyt tarjolla on sekä poijupaikkoja että sivuaisapaikkoja.
Rödjanin päälaituri on kallion myötäinen ja siinä olevat poijut sijaitsevat niin kaukana, että niihin mahtuu kiinnittymään useampi vene kuhunkin. Rödjanilla kiinnittyminen on nykyisin ilmaista vuorokauden ajaksi.
”Täällä ei ole muuta vikaa kuin se, että puhelimella ei ole kenttää. Oli ajettava lähiluodon taakse ankkuriin katsomaan Suomen koripallomatsi, kun edes televisio ei veneessä näkynyt ollenkaan”, Tuomi sanoo.
Siekkisen huoli on puolestaan kuivuus, joka vei tänä vuonna saarista kantarellit.
”Minulla on täällä pari vakiopaikkaa ja kävin ne katsomassa. Ei sienen sientä.”
Kaunein saarista
Etelästä väylän toiselta puolen löytyy alueen kenties kaunein isompi saari, Fladalandet.
Fladalandetin ja Bockskärin välisen salmen pieniä luotoja väistellen, syvää spooria ajettaessa, veneilijä löytää itsensä Fladalandetin pitkien silokallioiden edestä. Kiikareilla katsottaessa huomataan, että kalliokoukkujakin on. Vedessä liki pystysuorana laskeutuviin rantoihin on helppo ottaa kiinni. Olemme jälleen yhdessä Tammisaaren kansallispuiston laguunissa!
Fladalandetin kalliot syvenevät vedessä suhteellisen nopeasti. Rantautumispaikkoja on runsaasti, mutta toisaalta kallioissa on vain vähän halkeamia. Omille kiiloille ei ole sijoja, joten valmiita lenkkejä voisi porata lisää.
Fladalandetille nimensä antanut flada ei ole näillä saarilla erikoisuus. Liki kaikilta vähänkään isommilta löytyy oma maan kohoamisen seurauksena muodostunut flada. Faldalandetin flada on kuitenkin vieläkin aidompi, sillä se on yhä edes jollain lailla kiinni meressä. Sen eläin- ja kasvikunta on huiman rikasta. Silti tänne tullaan pitkinä jatkuvien kalliorantojen tähden, kuten Tuomi sanoo.
Saarta kiertäessä silmä osuu moniin teltanpaikkoihin. Fladalandet on isommista kohteista mainioin avoveneellä tulevalle telttaretkeläiselle.
Fladalandetissa on paljon kiinnittymispaikkoja. Silti pitää ihmetellä, kun se kuitenkin on alueen keskeisimpiä saaria, miksi lenkkejä ei ole porattu enempää. Kalliot ovat monin paikoin täysin sileitä, mikä tekee kalliokiilojen hakkaamisen mahdottomaksi.
Fladalandetissa on muutamia lenkkejä, mutta lisääkin voisi olla – satama on suosittu ja kalliot aivan sileitä.
Joutsenlammella porskuaa
Vain harvassa Tammisaaren kansallispuiston saarista on minkäänlaisia palveluita. Jussarön, Rödjanin ja Fladalandetin lisäksi sellaisia löytyy vain alueen myyttisimmältä saarelta Modermaganilta.
Modermaganin koillispuolella sijaitsee yksi venekerhon yksityinen laituri, mutta muuten kangaspohjainen saari on retkeilyaluetta. Ja myös täältä löytyy sisäjärvi – eikä millainen tahansa, vaan kunnon lummepintainen joutsenlampi.
Näiden merkkien olisi syytä pysyä kohdillaan, kun ajetaan sisään Modermaganin etelälahteen. Vasemmalla näkyvän infotaulun vasemmalla puolella on hyvä hetisyvä paikka ottaa kallioon kiinni.
Näin syksyllä kaikkialla ääntelehtii sorsia ja muita muuttomatkalla olevia. Lammelle jäävät liropesueen varoituksen jälkeen vain joutsenet, kun taas telkkäparvi karauttaa viheltäen menemään. Metsästäjällä liipasinsormi koukistuu tahattomasti, lintuharrastaja hamuaa puolestaan kaulastaan kiikareita.
Illalla matalan sisälahden rannalla koko saariston kauneimman grillipaikan savunhajuja sieraimiinsa vetämään tulee joutsenia toinen jengi. Isä, äiti ja kolme lasta. Jotain evästä ne ruoppaavat tyynen veden kalvon läpi. Aurinko laskeutuu punaisena jonnekin, tekee mieli poltella vielä pienet risutulet – ehtiihän sitä veneeseen myöhemminkin…
Seuraavana aamuna paniikissa kaduttaa, että bunkka ei kutsunut aiemmin. Missään tapauksessa ei olisi varaa jäädä tähän lahteen viikoksi odottamaan vedennousua.
Ankkuri nousee ylös ja matka reitille alkaa. Onneksi on tyyntä, eikä virtausta ole. Aamukasteen aikaan voi matkata vaivihkaa, hiljaa lipuen.
Diesel Deutzin kolmisylinterinen valssikone lumpsuttaa jykevästi tyhjäkäynnillä. Vähän vaihdetta sisään ja tarkka katse taakse. Kyllä. Linjalla ollaan. Ja se linja vie lähes rantaan. Sen ymmärrän, että kahden kallion vieressä voi olla syvää, mutta kun niiden välissä on kivenmulkeroista matalasti veteen laskeva ranta, niin voiko siinäkin olla?
Kyllä vaan! Kaiku ei enää näytä mitään, vilkuttaa vaan, ja olen tuntevinani jälleen hennon kosketuksen kölissä, mutta niin vaan sukellan läpi.
Älgössä Rödjanin pelloilla laiduntavat nyt lampaat.
Kulttuuria esiin
Kuten monessa paikassa, Metsähallitus on tehnyt ansiokkaasti myös Tammisaaren kansallispuistossa luontopolkuja. Sen sijaan aina hämmästyttää, miksi niiden yhteyteen ei voisi kirjoittaa alueen kulttuurinähtävyyksistä omia lappujaan. Esimerkiksi Rödjanilla Älgön saarta kiertävä polku vie romahtaneelta korsulta pesäkkeelle, eikä missään ole mainintaa, mitä ne ovat? Ovatko suomalaisten vai venäläisten, II maailmansodan vai sen jälkeisen (eli Hangon vai Porkkalan miehityksen) ajan, sodittiinko niissä jatkosodan aikana vai ei.
Myös vanhoista asumuksista, kalastuspaikoista ja suojasatamista voisi olla mainintoja. Jussarössä kiertää luontopolku, mutta raunioituneiden rakennusten vanhoja käyttötarkoituksia saa (yrittää) etsiä Yle Areenan vanhoista dokumenteista.
Erityisesti teinejä (ja sellaiseksi identifioituvia) kiinnostaisi tietää, miksi joku vallitus on tehty, tai onko jossain talonpäädyssä ollut aikanaan hurja saluuna.
Lisätietoja kohteista:
Tammisaaren saariston palvelut
Lue myös:
Tammisaaren Trelänningeniin kulkee pirtuväyläksi kutsuttu reitti – tästä se menee
