Osa veneilijöistä piirtää pimeinä talvi-iltoina suuntaviivoja karttoihinsa ja mielikuvamatkustaa etukäteen suunniteltuja reittejä. Toinen nauttii vesillä mahdollisuudesta tarttua hetkeen ja reissata vailla suunnitelmia.
Reittisuunnitelman teko kannattaa, sillä se tosiaan toimii hyvänä mielikuvaharjoituksena. Reittiä suunnitellessa matkan varrella olevat paikat tulevat tutuiksi ja se helpottaa maisemanavigointia vesillä.
Samalla tulevat tutuiksi myös mahdolliset riskipaikat. Kun kyseinen kohta tulee reitillä vastaan, muistaa olla erityisen tarkkaavainen. Riskipaikasta voi myös tehdä merkinnän karttalehdelle tai plotterin näytölle. Tällainen voi olla esimerkiksi nimelliskulkusuunnan muutos väylältä toiselle siirryttäessä. Erityisesti vauhdikkaassa ajossa se voi jäädä huomaamatta ja seuraava viitta sujahtaa samalta puolelta kuin edellinenkin, kohtalokkain seurauksin.
Vesillä liikkuminen poikkeaa maantiematkailusta etenkin siinä, että hyvällekin suunnitelmalle on oltava vaihtoehto B ja mielellään myös C. Vesillä olosuhteet voivat muuttua nopeasti ja aiotusta reitistä tai aikataulusta on luovuttava. Todella huonossa kelissä on ikävää laskea ja piirtää reitti uudelleen, kun vene heiluu eikä kartta pysy edes pöydällä.
Kartoita reittisuunnitelmaan ainakin seuraavat asiat.
Reitti A kulkee ulointa yhdeksän metrin väylää pitkin. Vaihtoehtoisesti voidaan kulkea vihreällä merkattua veneilyn runkoväylää saariston suojassa.
B ja C ovat mahdollisia siirtymäreittejä näiden kahden väylän välillä, jos esimerksi huonontuneen kelin vuoksi täytyy päästä reitiltä A vihreälle sisäreitille.
1. Vaihtoehtoiset reitit
Jos keliennuste muuttuu matkan aikana oleellisesti, voi olla mahdotonta jatkaa aiottua reittiä pitkin. Vaihtoehtoinen reitti voi kulkea joko osittain saarten suojaamana, tai mahdollista sisäreittiä välittömästi rannikon viivaa mukaillen.
Usein siirryttäessä ulkolinjoilta sisälle matkan kokonaispituus kasvaa useammasta käännöspisteestä johtuen, toisinaan hyvinkin paljon. Tämä täytyy ottaa huomioon aikataulun ja polttoaineen riittävyyden suhteen. Sisemmillä reiteillä voi olla myös enemmän nopeusrajoitusalueita sekä väylän muita rajoittavia tekijöitä kuten pienempi nimellissyvyys ja alitusesteitä, kuten siltoja tai ilmakaapeleita.
Huomioi myös ampuma-alueet, joiden aktiivisuuden voi tarkistaa puolustusvoimien nettisivuilta tai Radio Suomen merisää-lähetyksestä ennen lähtöä.
Mikäli tuuliolosuhteet muuttuvat liian vaikeiksi, on tässä kohdassa viimeinen mahdollisuus vaihtaa sisäreitille.
Veneen syväys ja vallitseva vedenkorkeus huomioiden, ei 1,2 metrin väylää ollut mahdollista käyttää.
2. Reititys
Pidemmät reitit tehdään aina plotterin lisäksi myös paperikartalle hennoin viivoin, terävää lyijykynää käyttäen. Käännöspisteet ja kulkusuunnat on hyvä merkitä karttaan. Reittipisteet ja suunnat voi lisäksi kirjata erilliselle paperille. Jos GPS-signaali katkeaa teknisen vian tai vaikkapa häirinnän seurauksena, valmiiksi kartasta löytyvät suunnat helpottavat matkan jatkumista. Myös näkyvyyden nopea heikkeneminen ja kiintopisteiden katoaminen voi yllättää.
Jos varsinainen pääreitti kulkee ulkomerellä ja varareitti myötäilee rannikkoviivaa, kannattaa etsiä valmiiksi näiden kahden välille sopivat siirtymäpaikat. Usein voi olla niin, että turvallisia polkuja kahden reitin välillä on vain muutama ja toiselle reitille siirtyminen voi edellyttää taakse päin palaamista.
Mittaa harpilla reitin kokonaispituus, myös varareittiä kulkien. Polttoaineen riittävyyttä laskiessasi ota huomioon myös kelin tuomat muutokset. Laskettu kulutus kasvaa huomattavasti, jos tuuliolosuhteiden vuoksi joudutaan siirtymään liu’usta puoliliukuun ja ajamaan yksittäisiä aaltoja kaasua käyttäen. Pelkästään yhden polttoainesataman toimivuuteen ei kannata luottaa etenkään varhaisella keväällä tai myöhäissyksyllä, jolloin monet asemat ovat poissa käytöstä.
Mahdolliset yöpymispaikat ja matkat niihin eri reittejä kulkien kannattaa tutkia etukäteen. Nämä kaksi vaihtoehtoa suojaavat myös hieman eri tuulilta.
3. Vara-, turva-, suoja- ja hätäsatamat
Reitin varrelle kannattaa kartoittaa mahdollisia varasatamia. Näiden vaatimuksina ovat luonnollisesti riittävä syvyys omalle veneelle, mahdollinen kiinnittymispaikka (ei esimerkiksi mökkejä rannassa), sekä suojaa tuulelta. Koska sääolosuhteet voivat muuttua hyvin nopeasti, kannattaa satamapaikkoja kartoittaa myös vallitsevasta päätuulensuunnasta poikkeavilta puolilta.
Kelin lisäksi esimerkiksi miehistön äkillinen sairastuminen, loukkaantuminen tai yllättävä tekninen vika voivat olla syitä hakeutua suojaan.
Myös aiottua hitaampi, esimerkiksi kelistä johtuva eteneminen, voi aiheuttaa tilanteen, jossa yöpymispaikka pitää löytää paljon suunniteltua aiemmin.
Varasatama on veneilijän itsensä sopivaksi määrittämä ja ominaisuuksiltaan tähän sopiva satama, joka täyttää retkeilyyn sopivat ehdot ja vaatimukset. Veneiden varustelutasosta riippuen jollekin riittää pelkkä kiinnittymispaikka ja joku kaipaa käymälä- ja ruoanlaittopaikkaa yöpymissatamaltaan.
Suojasatamana voidaan käyttää kylien satamia tai vaikka luotsiasemaa. Varsinaiset suojasatamat on merkitty merikorttiin punaisella, ympyröidyllä ankkurisymbolilla. Näiden satamien käyttöä tavallisessa retkeilykäytössä on usein rajoitettu ja niihin voi hakeutua konerikon, myrskyn tai muun yllättävän syyn vuoksi.
Hätäsatamana voi toimia esimerkiksi puolustusvoimien tai kauppamerenkulun satama. Niitä voi käyttää vain välittömän vaaran uhatessa.
Suojasatamat merkitään karttaan punaisella ankkurisymbolilla.
4. Redillä
Jotta löydät turvallisen paikan, ei aina tarvitse kiinnittyä rantaan. Usein riittää suojainen lahti jossa on hyvä pohja. Ankkuripaikkaa valittaessa kannattaa katsoa merikortista pohjan aines. Se kertoo paljon ankkurin pitokyvystä. Usein varsinaisiksi ankkuroitumispaikoiksi kartassa merkityt alueet ovatkin mutapohjaisia. Myös pohjassa kulkevat kaapelit tai vesi- ja viemäriputket on hyvä huomioida.
Ankkuroituessa tärkeintä on varata tarpeeksi pituutta köyteen tai liinaan, jotta köyden ja pohjan välinen kulma muodostuu mahdollisimman pieneksi. Ankkurointiköyden pituuden tulee olla vähintään nelinkertainen veden syvyyteen nähden, mutta seitsenkertaisella köyden pituudella saavutetaan jo merkittävästi parempi pitokyky.
Kun jäädään yöksi ankkuriin, on nykyaikainen navioniikka erinomaisena apuna päällikön rauhallisten yöunien varmistamiseksi. Asettamalla plotteriin ankkurivahdin riittävällä säteellä, voit määrittää turvallisen alueen, jonka sisällä vene voi vapaasti pyöriä. Määritellyn rajan ylitys aiheuttaa hälytyksen, jonka jälkeen on vielä aikaa reagoida asiaan, käynnistää kone ja tarvittaessa siirtyä parempaan paikkaan. Toiminnosta ei ole apua, jos hälytys saadaan vasta 10 metriä ennen rantaa.
Ankkuriin jäädessä on tärkeää muistaa jättää alukseen ankkurivalo hämärän ajaksi ja hyvää merimiestapaa noudattava nostaa myös ankkuripallon mastoonsa valoisan ajaksi.
Suositeltu ankkuripaikka merkittynä lahdelle.
5. Anna tarvittaessa periksi
Vanhassa sanonnassa muistutetaan, kuinka hyvä kippari selviää tilanteesta, johon viisas ei joudu. Ei ole noloa muuttaa suunnitelmiaan olosuhteiden niin vaatiessa. Sen sijaan on noloa hankkiutua tilanteeseen, jossa vaarantaa itsensä, aluksensa ja miehistönsä.
Kipparin paineet saattavat kuitenkin olla joskus kovat. Kiireiset loma-aikataulut painavat päälle ja kaikenlaista kyläilyä, konserttia ja festivaalia on sovittu reitin varrelle. Päällikön lisäksi pelissä on monen muunkin kesäaikataulut.
Kun tässä leppoisan lomailun ristitulessa kykenee ilmoittamaan sääennusteiden muuttuneen sellaisiksi, että tämä päivä lueskellaankin Kippari-lehteä kajuutassa, voi onnitella itseään viisaana päällikkönä. 
Lue myös: Navigoinnin alkeita oppimaan – Navigointia paperikartalla ja kompassilla
Lue myös: Navigointisovellukset vertailussa – Oikealla reitillä
