Venevahinkoja sattuu tuhansittain joka kauden aikana. Kaikki veneilijät eivät onneksi vahingoita venettään, itseään tai muita, mutta läheltä piti -tilanteet ovat monelle tuttuja. Vesillä kun liikkuu hyvinkin eritasoisia ja kokemattomiakin veneilijöitä, joilla on suurempi vahinkoriski.
Vakuutusyhtiöiden mukaan yleisin syy veneen vaurioitumiselle ovat erilaiset törmäykset, jotka kattavat LähiTapiolan tilastojen mukaan jopa 70 prosenttia kaikista venevahingoista.
Tavallisimmat törmäykset ovat karilleajoja ja pohjakosketuksia, jotka kattavat noin puolet kaikista venevahingoista. Noin neljännes kaikista vahingoista syntyy törmäyksestä laituriin tai toiseen veneeseen, ja juuri nämä vahingot ovat selkeästi lisääntyneet pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.
Veneilykauden sää vaikuttaa välittömästi vahinkojen muotoon, vaikka poikkeukselliset säät näkyvät keskimäärin silti vain noin kymmenen prosentin heittoina kokonaisvahinkojen määrässä.
Sateisena kesänä veneet seisovat enemmän rannassa, jolloin myrskyisä sää voi vaurioittaa huonosti kiinnitettyjä ja valvomattomia veneitä. Huonolla säällä veneet voivat irrota laiturista tai iskeytyä siihen tai naapuriveneisiin. Avoveneet voivat upota kaatosateessa, eikä vakuutus useinkaan korvaa vahinkoa.
Kauniilla ilmalla puolestaan veneilijöitä on enemmän liikkeellä, jolloin törmäysten kaltaisia vahinkoja sattuu keskimääräistä enemmän. Hyvät ja huonot säät vaikuttavat vahinkomäärään omilla tavoillaan.
Erityisesti veden pinnan vaihtelut johtavat pohjakosketuksiin. Kesä 2018 oli lämmin ja vähäsateinen, joten vesistöjen pinnat olivat paikoitellen ennätyksellisen alhaalla. Se näkyi suoraan vahinkojen määrässä, joita ilmoitettiin LähiTapiolalle kaudelta 2018 noin 30 prosenttia enemmän kuin edeltävänä kesänä. Viime kesä 2019 ei taas ollut niin aurinkoinen eikä toisaalta kovin myrskyisäkään, joten vahinkojen määrän odotetaan tasaantuvan.
Vahingon seurauksena veteen tippuneen moottorin voi pelastaa, jos toimii nopeasti. Varsinkin meriveden joutuminen sylintereihin tekee tuhoa.
Moottoriveneen pohjakosketus
Moottoriveneen ja purjeveneen pohjakosketuksissa tulee erilaisia vaurioita venetyypistä riippuen, kertoo asiantuntija Pia Nyström LähiTapiolan korvauspalveluista. Moottoriveneiden kivelle ajossa useimmiten vaurioituu veneen vetolaite, joka ottaa iskun vastaan. Pääsääntöisesti vauriot kohdistuvat vetolaitteeseen ja potkuriin, mutta myös perälauta saattaa vahingoittua.
”Tämä on ongelma varsinkin jo vähän iäkkäimmissä veneissä, joihin on vaihdettu uusi painavampi nelitahtimoottori”, Nyström sanoo.
Vaurioiden suuruuteen vaikuttaa myös moottorissa ollut potkuri. Alumiinipotkuri antaa enemmän myöten, jolloin potkurin lavat vääntyvät mutta hammasrattaisiin ei välttämättä tule vaurioita. Teräspotkureissa puolestaan ei ole aina suuria vahinkoja, mutta alavaihteisto voi olla täysin rikki.
Moottoriveneen pohjakosketustilanteessa on tärkeää, ettei veneellä ajeta osuman jälkeen kuin korkeintaan varovasti pienellä kaasulla rantaan. Perämoottoriveneissä moottorin alaosan eli vaihteiston ja potkurin vauriot tulee tarkastaa heti karilleajon tai pohjakosketuksen jälkeen.
Näkyvänä vauriona on tyypillisesti rikkoutunut potkuri. Sen vaihto ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tulee varmistaa, että potkuriakseli on suora. Tämä tehdään mittaamalla potkuriakselin heitto. Vääntyneellä potkuriakselilla ajaminen aiheuttaa lisävaurioita alavaihteistoon.
”Alle 500 euron vahingosta voi näiden lisävahinkojen takia syntyä jopa 2000–6000 euron korjauskulut aiheuttava harmi”, Nyström toteaa.
Hyvällä tuurilla kiville ajo niistää vain siivun kalaraudasta. Huonolla tuurilla hajoaa koko vaihteistokotelo.
Onnettomuuden sattuessa
Yhteistä karilleajoissa ja pohjakosketuksissa on nyrkkisääntö, jonka mukaan tärkeintä on selvittää heti vahingon jälkeen syntyneet vauriot ja estää siten lisävahingot.
Rantautumisen ja korjaamokontaktin jälkeen on hyvä ottaa yhteyttä myös vakuutusyhtiöön pian. Venevakuutus ei ole pakollinen, mutta veneen arvoa ja mahdollisia korjauskuluja ajatellen se kannattaa ottaa. Vakuutusten vertailu on vaikeaa, koska yhtiöt tarjoavat erilaisia räätälöityjä vakuutuksia, mutta pieni vaivannäkö kannattaa erityisesti tarjottujen vakuutusehtojen lukemisessa.
Mutta itse vahinkotilanteessa on toimittava ripeästi.
Jos rantaan ei oman veneen voimin enää pääse, pitää hälyttää apua Meripelastuksesta tai viranomaisilta. Sama on tilanne, jos törmäyksessä syntyy vakavampia henkilövahinkoja.
Sama koskee laiturissa tapahtuvia vahinkoja, jotka useimmiten johtuvat huonosta kiinnityksestä ja vedenpinnan vaihteluiden unohtamisesta.
”Veneitä laitetaan kiinni liian kireälle tai löysälle. Solmut eivät pidä tai ei huomioida laineiden aiheuttamia heilumisia”, Nyström sanoo.
Venevahinkojen kokonaismäärä ei kovinkaan paljon vaihtele vuosittain. Ainoastaan ääriolosuhteet, olivat ne ukkosmyrskyjä tai kaatosateita, vaikuttavat vahinkomäärään niin vesillä kuin laiturissakin.
Veneen hyvä kiinnitys ei aina pelasta, vene voi upota myös taivaalta ryöppyävän sadeveden vuoksi. Silloin vakuutus ei yleensä korvaa vahinkoa.
Tähystämisen tärkeys
Karilleajoihin vaikuttaa osaaminen ja käyttäytyminen, tiivistää venevakuutuksiin erikoistuneen Alandian venevakuutusjohtaja Heikki Karlsson. Karttaplotterit ja kaiut ovat yleistyneet veneilyn apuvälineinä, ja ne auttavatkin merkittävästi saaristossa liikkumisessa.
”Samalla ne lisäävät turhaa rohkeutta, joka johtaa osaltaan vahinkoihin”, Karlsson sanoo.
”Kaikkea ei näy kartassa ja merkkejä katoaa näytöltä eri skaalauksessa. Apuvälineet tulisi tuntea hyvin, mutta niiden tuoma turvallisuuden tunne saa helposti keskittymisen herpaantumaan ja ympäristön seuraaminen unohtuu. Kun tähän yhdistetään nopeat ja tehokkaat veneet, kokemus korostuu.”
Myös kahden veneen yhteentörmäyksiä sattuu yllättävän paljon tähystämisen laiminlyönnin takia, huomauttaa LähiTapiolan Nyström. Syiksi hän nostaa myös sadesään, huonon näkyvyyden, nopeuden, alkoholin, väistämissäännöistä piittaamattomuuden ja osaamattomuuden.
Karilleajo voi aiheuttaa repeämän veneen perälautaan. Korjaus käy kalliiksi.
Lue myös: Airiston tragedian taustalla oli myös äärimmäisen epäonninen veneilytaitojen opiskelu.
Varkaudet ja tulipalot
Alandian tilastoissa myös perämoottoriveneiden uppoamiset ovat lisääntyneet muutaman viime vuoden aikana. Ne ovat usein kalliita ja jäävät vakuutuksen ulkopuolelle, koska vene pitää nostaa ja mahdolliset öljy- ja polttoainepäästöt on siivottava.
Veneiden varkaudet taas ovat Ruotsissa suuri ongelma, ja Karlsson pelkää ilmiön yleistyvän myös Suomessa. Nyt varkaudet ja veneisiin murtautumiset ovat Suomessa törmäysten jälkeen toiseksi suurin venevahinkotekijä, 15 prosenttia kaikista vakuutuspiirin vahingoista.
Ruotsissa yleisen venevarkausilmiön pelätään leviävän myös Suomeen. Tämä vene varastettiin ja ajettiin maihin Suomessa.
Alandiassa on huomattu, että tulipalojen ja salamaniskun aiheuttamissa vahingoissa näkyy lyhyen ajan kasvua parin viimeisen sesongin aikana. Määrällisesti näitä ei ole paljon, mutta ne vastaavasti ovat sitäkin tuhoisampia.
Koko veneen elektroniikka voi hajota. Tulipaloja näyttää Karlssonin mukaan aiheuttavan lämmityslaitteet ja maasähkökytkennät.
”Laitteiden asennuksessa tulee luottaa ammattilaisiin sekä asennusohjeisiin”, Karlsson toteaa.
”Laitteiden tulee olla veneisiin tarkoitettuja. Uudet elektroniset laitteet kuten navigointilaitteet, mittarit ja sähköiset kauko-ohjauslaitteet eivät kestä ukkosen aiheuttamia sähköpiikkejä. Ukkosen aikaan maasähkö kannattaa kytkeä pois ja vene on hyvä varustaa ukkosensuojauksella.”
Sekä Nyström että Karlsson kannustavat veneilijää ottamaan vastuuvakuutuksen, joka kattaa myös toiselle veneilijälle aiheutetut vahingot. Suomen purjehdus ja veneily -järjestön koordinaattori Mirja Rosenbergin mukaan venekerhot ja niiden tarjoamat venepaikat yleensä edellyttävätkin veneilijältä vastuuvakuutusta.
Vakuutusyhtiöiden tehtävä on tietenkin myydä vakuutuksia. Veneilijöiden tavoin ne silti haluavat minimoida venevahingot.
Lue myös: Talviveneily ja vakuutukset
