Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Klassikko: Autovalmistajalta toiselle autovalmistajalle – West Bend

West Bendin synnytti yksi autovalmistaja. Lopulta sen tavallaan hautasi toinen autovalmistaja, joka vain hyödynsi West Bendin perintötekijät kehittäessään oman perämoottorinsa.

04.06.2021

Tekstijuha virtanen

Kuvatjuha virtanen ja valmistajan esite

Aloitetaan West Bendin perämoottorien historia sen lopusta. Vuonna 1965 Chrysler Corporation osti amerikkalaisen West Bend Outboardin, jonka perämoottoreilla oli hallussaan kolmannes Yhdysvaltojen markkinoista.

West Bendit tehtiin Wisconsinissa ja samaa moottoria markkinoitiin myös muutamalla muulla nimellä. Autojen oheen pystytetyn osaston nimenä oli kauppojen jälkeen Chrysler Outboard Corporation.

Chryslerin kulta-aikaa oli 1960-luvun loppu ja 1970-luku, kun West Bendin parhaat vuodet osuivat 60-luvun alkuun.

Autot liittyivät läheisesti myös West Bendin syntyvuosiin.

West Bendin nimellä oli tehty alumiinituotteita ja pieniä kaksitahtimoottoreita vuodesta 1911. Vuonna 1944 perämoottorien valmistus lähti kunnolla käyntiin, kun yritys osti Kissel Industries yrityksen.

Louis Kissel oli valmistanut laatuautoja vuodesta 1906 Wisconsinissa. Vaikka monet aikansa julkkikset suosivat merkin ”speedstereitä”, lamavuodet veivät asiakkaat ja talouden kuralle. Perämoottoreista ja yhdistymisestä West Bendin kanssa löytyi pelastus hetkeksi, mutta Kisselin oma toiminta loppui jo 40-luvun alkupuolella.

West Bendit samassa rivissä merkin uuden omistajan Chryslerien kanssa.

Tavaratalo kauppasi

Amerikkalaisten perämoottorien historiassa eri merkkien polkujen verkosto on välillä vaikeaselkoinen.

Yhtä jos toista moottoria on tehty samassa verstaassa ja asiakkaalle ne on myyty milloin minkäkin merkkisinä ja eri jakelukanavien kautta.

West Bendin historiaan liittyvät läheisesti sellaiset merkit kuin Elgin, Firestone ja se sivuaa Scott-Atwateria, McGulloghia ja myöhemmin myös Forcea ja Mercuryakin.

Ilmiö on nähty Pohjoismaissakin. Ruotsissa samaa moottoria myytiin niin Crescentinä kuin Monarkina tai MV-Marinina.

West Bendin tekemiä moottoreita myytiin Elgin-nimellä tavaratalojätti Sears & Roebuckin kautta vuosina 1946 - 1960.

Vuonna 1960 West Bend alkoi kasata moottoreita Firestonelle. Aiemmin ne oli tehnyt Scott-Atwater vuoteen 1956 saakka. Sen jälkeen niitä valmisti McCullogh, joka oli ostanut Scott-Atwaterin.

Hai-sarjaa

Omalla nimellään West Bend myi perämoottoreitaan ulkomailla vuodesta 1948 lähtien.

Moottoreita oli 60-luvulle tultaessa viisi sarjaa. Niiden nimet oli yhtä lukuun ottamatta otettu merten hurjimmalta pedolta eli hailta. Mallinimet olivat Shark, Silver Shark, Golden Shark ja Tiger Shark.

Se ainoa joukosta poikkeava oli Shrimp eli katkarapu, malliston pienin moottori.

”Shrimp” vauhditti pikkuveneitä ja oli edullinen käyttää.

Helkama toi Suomeen

West Bendin maahantuojana oli pitkään Helkama. Sillä oli tuontivalikoimassaan kattava sarja perämoottoreita reilusta kolmesta hevosvoimasta aina 80-hevosvoimaiseen.

Shrimp oli 3,5 hevosvoiman terhakka voimanpesä – ainakin, jos uskoi mainosmiehiä. ”Katkarapu” oli ilmajäähdytteinen ja pörisi valmistajan mukaan puolitoista tuntia 2,8 litran tankillisella.

Moottori maksoi vuonna 1962 silloiset 49 800 markkaa.

Isompi, teholtaan 7,5 hevosvoiman moottori kiidätti pientä kalavenettä jo 19 solmun nopeudella. Siinä oli erillinen, 8,5 litran polttoainesäiliö. Moottori painoi 24,5 kiloa ja se maksoi 99 500 markkaa.

Jos kyytiin oli tulossa enemmän perheenjäseniä, oli moottoriksi tarjolla myös 12 hevosvoiman West Bend. Sen hevosvoimien luvattiin riittävän urheilukäyttöön, mitä se sitten tarkoittikaan. Markkoja sai latoa myyjän käteen 144 000.

Suosituin West Bend Suomessa on taitanut olla 18 hevosvoiman ”pikkujättiläinen”. Ainakin niitä näkee usein.

Se oli luokkansa kevein ja tehoa riitti vaikka kahden vesihiihtäjän vetämiseen yhtä aikaa. Moottori maksoi 175 000 markkaa.

West Bendin 18 hv moottori oli suosittu.

Sähköllä käyntiin

West Bendin 25-hevosvoimainen Silver Shark perämoottori oli sylinteritilavuudeltaan 618 kuutiosenttiä, ja se oli silloin luokkansa suurin. Sen hienouksiin kuului muun muassa sähköinen käynnistys.

Kaksipyttyinen moottori painoi 56 kiloa. Sylinterin halkaisija oli 76,2 mm ja iskun pituus 67,8 mm. Parhaan tehon sai ulos kierrosnopeudella 4 000 r/min.

Golden Shark oli West Bendin myyntinimi 40 hevosvoiman perämoottorille. Sen sai halutessaan joko sähkö- tai käsikäynnisteisenä.

Moottorilla oli voitettu kolme kertaa Amerikassa vaativa ”moottoriveneralli” Alaskasta Kanadan kautta Seatleen. Sitä ei myyntipuheissa häpeilty ja varmasti menestystarina tarttui helposti 60-luvulla suomalaisiinkin ostajiin.

Se ei ole tiedossa kumpaan päädyttiin helpommin, joko 299 000 markkaa maksavaan sähkökäynnisteiseen, vaiko 60 000 markkaa halvempaan käsikäynnisteiseen malliin.

Julma tiikerihai

West Bendin huippumalli oli 1960-luvun alkupuolella 80 hevosvoiman moottori. Tiger Shark, tiikerihai, oli valmistajansa ylpeydenaihe. Noin 1,3-litraisen moottorin sylinterihalkaisija oli 79,2 mm ja iskun pituudella oli mittaa 69,8 mm.

Jokaiselle neljälle sylinterille oli oma puola, oma kondensaattori ja omat katkojankärjet. Tehon luvattiin takaavan suurenkin kilpailunopeuden eli moottoria ei oltu ajateltu vain perheveneisiin. Voimaa oli toki riittävästi myös isomman veneen ja joukon kyydittämiseen.

Tehosta sai vuonna 1962 tietysti maksaakin. Tiger Sharkin hinta oli 415 000 markkaa. Helkama myönsi kaikille West Bendeille vuoden takuun.

Seuraavina vuosina moottorien tehoja muutettiin, mutta Tiikerihain 80 hevosvoimaa oli edelleen ylärajana. Valikoimaan lisättiin 50 hv ja 35 hv mallit.

Vuonna 1965 West Bend siis myi venemoottorinsa Chrysler Corporationille. Siitä alkoi, tai jatkui toisen klassikon tarina, jonka voit lukea tästä. 

Lue myös nämä

X