Bensow oli viime vuosisadan alkupuolella perustettu kauppahuone. Siitä kehittyi vuosikymmenien mittaan monialayritys, joka toimi vahvasti muun muassa teknisellä alalla. Yrityksellä oli monenlaista liiketoimintaa veneiden maahantuonnista laivanvarustukseen ja Solifer-mopoista Suzukin moottoripyörien ja perämoottorien maahantuontiin 1980-luvun loppuun saakka.
Moni on valmis sanomaan, ettei Bensow kuulu klassikkosarjaan, koska Bensow-merkkisiä veneitä ei ollut olemassa. Olipa kuitenkin. Bensow-merkkisinä niitä myytiin 1960-luvulla ja pitkälle 70-luvulle saakka.
Siinä mielessä merkin kyseenalaistajat ovat oikeassa, että Bensowin oma venetuotanto oli tasan nolla. Yrityksen omalla nimellään myymät veneet perustuivat eri veistäjien ja veistämöiden tuotteisiin.
Bensowin talo Helsingissä.
Puusta pitkään
Vielä 1960-luvulla tehtiin pitkään veneitä puusta. Se oli käsityötä ja tuotantomäärät jäivät väkisinkin pieniksi, sillä usein veistämön muodosti vain veistäjä, siis yksi henkilö. Isot kymmeniä työpaikkoja tarjoavat veistämöt olivat harvinaisia.
Veistäjät saivat keskittyä veneiden tekemiseen, kun myynti hoitui Venetalo Bensowin kaltaisten yritysten kautta. Muita isoja toimijoita alalla sen lisäksi olivat muun muassa Telva ja Maritim, joista onkin Kipparin klassikkosarjassa ollut jo juttua.
Vasta lujitemuovin ja alumiinin yleistyessä veneenrakennusmateriaaleina, alkoi veneitä syntyä sarjatuotantona ja veistämöt alkoivat muistuttaa enemmän teollisuuslaitoksia.
Bensow Export oli yksi esimerkki alihankkijoiden käytöstä. Veneen rakensi Porvoon Kråkössä Göran Hellman. Hän perusti veistämönsä vuonna 1958 ja se toimi viiden työntekijän voimin vuoteen 1966 asti. Veistämöllä tehtiin Exportin lisäksi soutuveneitä ja erilaisia moottoriveneitä.
Export oli 5,80 metriä pitkä ja 2,25 metriä leveä limilautainen retkivene, jota markkinoitiin ”koko perheen pitkänmatkanveneenä”. Ohjaamon katossa oli iso aukko, joka oli suljettavissa pressulla. Avotilan päälle sai myös kuomun.
Bensow Export.
Asuttavuutta yön yli venyville reissuille tarjonneen HT-veneen moottorisuositus oli 40 hevosvoimasta aina 110 hevosvoimaan asti. 75 hv McCulloch vauhditti sen noin 25 solmun nopeuteen.
Bensowin veneet myytiin useimmiten yrityksen maahantuomien McCullochin perämoottorien kanssa.
Sitä melkein metrin pitempi Bensow Cabin oli puolestaan Haminan lähellä Neuvottomassa toimineen A&E ja P. Suntion Veneveistämön venemalli. August Suntion ja hänen veljensä Einon lisäksi veneitä oli tekemässä Augustin poika Pertti Suntio. Eino yleensä suunnitteli veneet ja veistämöltä vietiin Suntion veneitä myös ulkomaille.
Cabin oli 5,70 metriä pitkä ja 2,18 metriä leveä. Rungossa oli 14 lautaparia ja perälautaan saattoi asentaa 40–100 hevosvoiman moottorin.
Suntioiden venemalleista Bensowin myyntilistalla oli 60-luvulla myös tuulilasivene Diplomat. Sillä pääsi 75-hevosvoimaisen moottorin kanssa yli 30 solmua. Weekend-avoveneitä oli useampi malli, joten niiden tekemistä oli jaettu myös muille rannikon veistämöille. Loviisassa Åke Johansson veisti Bensow Weekend De Luxet ja J. Lindströmin veistämössä Sipoon Simsalössä tehtiin muun muassa Weekend Sportsmania. Molemmat veneet olivat kahvaohjattavia ja moottorisuositus oli enintään 28 hevosvoimaan saakka.
Erottui varusteillaan
Bensow valmistutti 1970-luvulla hiukan alle 6-metristä hardtopparia, jota myytiin Bensow 575 -nimellä. Lujitemuoviveneen valmisti Scantic ja samaa venettä myytiin myös nimillä Scantic 575 ja Maritim 575.
Bensowin versio erottui retkivenetriosta sisämoottorinsa ja muista hieman poikkeavan värityksensä eli lähinnä teippauksen ansiosta. Bensowin vakiomoottorina oli 140 hevosvoiman Volvo Penta Aq 140/280. Scantic ja Maritim myytiin perämoottoriversioina.
Lähemmin tarkasteltuna Bensow 575 erottui myös siinä, että se oli varusteltu selvästi muita paremmin. Esimerkiksi ikkunat oli kiinnitetty alumiinikarmeilla perusmallien kumilistojen sijasta. Varustelusta sai tietysti myös maksaa hieman enemmän kuin kolmikon kahdesta perämoottoriversiosta. Vuonna 1977 Bensow 575 maksoi 42 900 markkaa. Sitä pidettiin kovana hintana retkiveneestä, jossa V-punkkakin oli keulassa periaatteessa vain kahdelle.
Bensowin valikoimissa oli myös Bensow Trimaran, katedraalirunkoinen vakaa retkivene. Sen perustana oli 5,55 metriä pitkä Jurmo Trimaran HT. Veneen sai joko Volvo Penta Aq 140 -sisäperämoottorilla tai perämoottoriversiona.
Bensow Trimaran oli periaatteessa sama vene kuin Jurmo Trimaran.
Laatuveneiden maahantuontia
Pelkästään 60-, 70- ja 80-lukujen aikana Bensowin kautta markkinoille kulki useita eri venemalleja jollista tuulilasiveneisiin ja HT-veneistä isompiin matkaveneisiin. Venetalossa ei tyydytty pelkästään kotimaisten veneveistäjien tuotteisiin. Veneitä tuotiin myös muualta maailmalta. Jo 1960-luvulla Bensowin valikoimissa olivat muun muassa norjalaisten Fjordin ja Herwan veneet. Viimeksi mainittua merkkiä toi Suomeen 60-luvun lopulla myös Oy Nikolajeff Ab.
Bensowin tuontivalikoimissa olivat myöhemmin myös muun muassa norjalaisen Dracon veneet.
Bensow Herwa Fishing oli vajaan neljän metrin mittainen lujitemuovinen avovene, johon pystyi laittamaan 3–14 hevosvoiman perämoottorin.
Tuulilasivene Bensow Herwa Star oli 4,60 metriä pitkä ”urheilullinen perhevene”. Se oli tuulilasivene, johon pystyi laittamaan 20–75 hevosvoiman moottorin. Veneen kerrottiin liikahtavan 45-hevosvoimaisen moottorin kanssa 24–27 solmua, riippuen siitä oliko kyydissä kolme henkilöä vai ajoiko kippari yksin.
Bensow Limi -nimellä myytyjä lujitemuoviveneitä laminoi Harol Oy 1960-luvun puolivälissä Haminassa.
Herwaakin tunnetumpi ja varsinkin arvostetumpi merkki oli Fjord. Jo 1960-luvulla Bensow tarjosi asiakkailleen mahdollisuuden hankkia esimerkiksi Fjord Olympic. Tilankäytöltään 21-jalkainen risteilijä oli varustettu pentterillä, erillisellä toiletilla ja makuupaikat oli neljälle aikuiselle. Perässä oli tilava aurinkokansi oleskeluun. Norjalaiset osasivat muotoilla rungot siten, että Olympic tarjosi pehmeän kyydin isoillakin vesillä ja korkeissa aalloissa. Moottorina oli yleensä 130 hevosvoiman Volvo Penta.
Sitäkin merkittävämpi malli oli Fjordling 17. Venetalossa Helsingin Eteläesplanaadi 22:ssa siihen luonnollisesti lisättiin eteen Bensow. Kyseisessä osoitteessa oli yhtiön veneliike ja konttori. Rakennusta kutsutaan edelleen Bensowin taloksi, vaikka omistaja on vaihtunut jo aikaa sitten.
Legendan mainetta yhä edelleen nauttiva Fjordling 17 tunnettiin syvästä V-pohjastaan ja erinomaisista ominaisuuksistaan. Sillä oli saavutettu kilpailumenestystä niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa, vaikka periaatteessa kyseessä oli tavallinen perhekäyttöön tarkoitettu huvivene. Hiukan yli viisimetrinen vene voitiin varustaa joko perämoottorilla tai sisäperämoottorilla.
Bensowin maahantuoma Fjordling 17 tunnettiin syvästä V-pohjastaan ja hyvistä ominaisuuksistaan.
Bensowin kipparoima
Bensowin veneillä on pitkä historia myös tämän lehden sivuilla. Kippari-nimellä ilmestynyt lehti perustettiin vuonna 1982 ja sen ensimmäinen päätoimittaja oli Eero Mattila. Lehteä kustansi Venetalo Bensow ja siksi lehti keskittyi lähinnä vain Bensowin omiin tuotteisiin.
Bensow keikkui ja lopulta kaatui 1980-luvun kasinotalouden myrskyissä. Lehti myytiin Kipparilehden Kustannus Oy:lle, jonka osakkaina oli myös lehden silloista toimituskuntaa.
Yhtyneet Kuvalehdet Oy osti lehden tultaessa 1990-luvulle ja nykymuotoisen Kipparin ajanlasku alkoi. Nyt kustantaja on Otavamedia ja ”uudessa” Kipparissa on keskitytty laaja-alaisesti venemoottoreihin, moottoriveneisiin, niiden testaamiseen sekä veneilyyn yleisemmin.
Suntioiden veistämä Weekend Sport saavutti 45 hevosvoiman moottorilla yli 30 solmun vauhdin.
