’Arvoisa Herrasväki, hetki sitten minulla oli tilaisuus toivottaa teidät tervetulleeksi. Nyt pyydän saada hetkeksi huomionne, koska minulla on tarkoituksena muutamalla sanalla käsitellä Telvan toimintaa…”
Näillä sanoilla johtaja Walter Berger, Telvan perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja, avasi yhtiön 10-vuotisjuhlan vuonna 1946. Vuonna 1936 perustettu yhtiö oli saanut pian perustamisensa jälkeen kärsiä niin sodasta kuin sen jälkeisestä pula-ajastakin. Juhlapäivällisillä kuultiin, miten veneet ja venemoottorit ovat kuuluneet aina Telvan toimintaan, vaikka ensimmäisten vuosien aikana muitakin tulonlähteitä oli ollut pakko etsiä.
Walter Berger perusti Telvan ja oli pitkään yhtiön puheenjohtajana.
Telvan edustama tuotevalikoima onkin ollut laaja. Vuosi perustamisensa jälkeen Telva sai veneilijöille tutun Spinnaker-lakan edustuksen ja maahan tuotiin myös mahonkia. Omaa nimeä kantavien veneiden lisäksi tulopuolta täydennettiin muun muassa ruotsalaisilla radioilla, kassakoneilla ja Hermes-merkkisillä kirjoituskoneilla.
Kirjoituskoneet eivät olleet mikään vähäpätöinen tuote, sillä 1950-luvun alkupuolella kirjoituskoneiden myynti muodosti puolet Telvan koko myynnistä.
Ruotsista saatiin Telvan avulla suomalaisille veneilijöille myös Archimedeksen (Kippari 12/2021)ja Albinin (Kippari 5/2019) moottoreita.
Telva toi pitkään Archimedeksia Suomeen. 50-luvun lopussa ruotsalaiset eivät halunneet sen rinnalla myytävän muita merkkejä. Telva valitsi Johnsonin.
Alihankkijoiden osaamista
Veneiden veistäminen oli Telvan alkuvuosina Suomessa vielä melko kaukana teollisesta tuotannosta. Veneitä tehtiin lähinnä yksittäiskappaleina.
Venemoottoreita myyvälle se ei ehkä ollut ihanteellinen tilanne. Erilaisten veneiden kirjo edellytti myös laajaa moottorivalikoimaa.
Ensimmäinen Telva-vene syntyi yrityksen liikkeenhoitajan, Thorolf Ekbergin, aloitteesta. Hän oli innokas kilpaveneilijä, eikä halunnut tyytyä niihin veneisiin, joita siihen aikaan rakennettiin. Ekberg oli piirtänyt omia veneitä, joiden uskoi paremmin tuovan ”nykyaikaisissa” ulkolaitamoottoreissa piilevän voiman täysiin oikeuksiinsa vesillä. Telvan johto hyväksyi Ekbergin näkemyksen ja hyvää venerakentajaa alettiin etsiä.
Sellainen löytyi Helsingin Lauttasaaren kupeesta Nahkahousut-nimiseltä saarelta. Paikkaa kutsuttiin myös nimellä ”Grundet” ja siellä olevaa telakkaa pyörittivät Degermanin veljekset.
Veistäjillä oli ammattitaidon lisäksi ilmeisesti hyvät hermot, sillä Ekbergin kerrotaan mielellään roikkuneen telakalla seuraamassa miten ensimmäinen Telva-vene syntyi hänen pikkutarkkojen piirustustensa mukaisesti.
Tuulilasi vaihtui monien automerkkien tapaan sivulle kaareutuvaksi. Kuva on vuoden 1964 myyntiesitteestä.
Lisää tekijöitä
Vuonna 1947 Telva osti puolet Degermanien telakasta ja Ab Degermans Slip Oy perustettiin.
Myöhemmin Telvan suosittujen veneiden valmistus sai sellaiset mittakaavat, ettei Grundetin telakan tilat enää riittäneet niiden tekemiseen. Veneitä alettiin teettää alihankkijoilla pitkin etelärannikkoa.
Parhaimmillaan Telvan veneitä rakensi peräti 15 veneveistämöä. Useimmat näistä yhteistyökumppaneista olivat Helsingin itäpuolella Porvoossa ja Loviisan seudulla.
Tekijöitä veneille tarvittiinkin, sillä 1950-luvun puolivälissä Telvan veneitä myytiin Amerikkaa myöten. Venevienti alkoi 1954.
Telvan veneisiin oli tarjolla Curtiss-Wright Wheelsman, jonka ”kromi-vanadium teräslamellit” lukitsi ohjauksen haluttuun asentoon. Vene piti suuntansa, kunnes kippari vapautti ohjauksen lukitustapista vetämällä.
Tunnetut suunnittelijat
Vientiin tehdyt mallit tunnettiin ”Finlander”-sarjana. Se kulki myös Telva-Skiff nimellä ja sarjan veneet oli suunnitelleet Ole Gylling, Herbert Condü ja amerikkalainen Philip Rhodes.
Venevienti mahdollisti vastavuoroisesti amerikkalaisten moottorien tuonnin. Jenkkimoottoreista Johnsson pääsi antamaan vauhtia Telvan veneille, kun ruotsalainen Archimedes vaati, ettei sen moottorien rinnalla myydä muita perämoottoreita. Archimedes sai etsiä uuden maahantuojan ja Telva valitsi viisaasti Johnsonin.
Viisimetriset suosittuja
Pienellä keulakannella ja tuulilasilla, joka taittui ohjaamon sivuille, varustettu Telva-vene kehittyi pikkuhiljaa ja tämänkin jutun kuvituksena oleva vuoden 1955 vene herätti ihmisten huomion ja suosion.
Sulavasti puun luontaisia taipumisominaisuuksia noudattava vene miellytti linjoillaan silloin, ja miellyttää yhä vieläkin.
Tuulilasivene – tai urheiluvene, kuten sitä myös kutsuttiin – oli pitkään suosittu varsinkin 1950-luvun lopulta 1960-luvulle. Venetyyppi on kuitenkin epäkäytännöillinen, kun rantaudutaan tai lähdetään rannasta. Tuulilasi toki suojaa ajoviimalta, mutta liikkuminen veneestä keulan kautta on huomattavasti hankalampaa kuin keulastaan esteettömästä avoveneestä.
Retkiveneeksi HT
Seuraava kehitysaskel olivat retkiveneet, joita kutsuttiin amerikkalaisen esimerkin mukaisesti hardtop- tai HT-veneiksi.
Telva 500 JK ja 10 senttiä sitä pitempi 510, olivat viisimetriset perheveneet, joita kuvailtiin ihanteellisiksi huvilaveneiksi.
Pienemmässä oli istumapaikat peräti kahdeksalle ja isomman veneen kuudesta istumapaikasta pystyi kahdesta tekemään 185 sentin pituiset vuoteet.
Veneen mallimerkinnässä viimeinen J tarkoitti veneen veistäjää ja JK tuli sanoista Johansson Kabin. Johansson oli loviisalainen veneenveistäjä Åke Johansson. Hän oli yksi niistä lukuisista veneveistäjistä, joilla Telva teetti erilaisia veneitään.
Åke Johanssonin tekemä Telva 500 JK oli tuulilasiversiota hiukan leveämpi ja toi uudenlaisen tavan retkeillä vesillä mukavasti.
Johansson oli Telvan luottoveistäjiä ja vuosien varrella hänen veistämöltään lähti hyvin paljon veneitä Telvan tilauksesta.
Kabin-versio oli kovalla katolla varustettu retkivene. Venetyyppi alkoi kyytiläisiä ja varusteita säältä suojaavana saavuttaa suosiota jo 1960-luvulla.
Suomalainen kesäilma ei ole pelkkää auringonpaistetta, joten veneeseenkin haluttiin katto suojaksi sateelta ja roiskeilta.
Seuraava vuosikymmen oli retkiveneiden kulta-aikaa ja lasikuidun käyttö rakennusmateriaalina nopeutti uusien veneiden valmistusta.
Myös Telva 510 JK:n sai lujitemuovirungolla.
Puuveneveistäjien ensikokeilut uuden materiaalin kanssa tuottivat painavia, mutta varmasti vahvoja veneitä. Veistäjillä kesti hetken uskoa, että lasikuidun kanssa ohuempikin laitavahvuus riittää kuin ennenvanhaan laudasta tehtyjen runkojen kanssa.
Lujitemuovi korvasi mahongin runkomateriaalina 1960-luvulla. Kokonaan mahongista ei kuitenkaan luovuttu.
Muutama K-merkittynä
Aiemmin Mahogany Yachtin Societyn ja nykyisin Museoviraston ylläpitämässä Klassikkoveneiden K-rekisterissä on muutama Telva 500 J ja 510 JK. Ne ovat kaikki Åke Johanssonin rakentamia.
Loviisassa veistettyjen veneiden vuosimallit vaihtelevat 1960 ja 1966 välillä. Mallia on siis tehty paljon ja pitkään.
Telva 500 tehtiin kokonaan mahonkisena. Isomman mallin lujitemuovirungon vakioväri oli ”Lemon Ivory” eli hieman keltaisella taitettu valkoinen.
Rungoltaan Telva 500 J oli lähinnä puoliliukuva, mutta 18 hv moottorilla se saavutti helposti 18 solmun nopeuden.
Tekniset tiedot
Telva 500/510 JK
Pituus 5,00/5,10 m
Leveys 2,00 m
Peräpeilin leveys 1,50/1,60 m
Tehosuositus 20 - 50/25 - 100 hv
Paino n. 300/380 kg
Valmistuttaja Oy Telva Ab
