Jaahas, hyvät lukijani. Tässä viime aikoina on tullut tavaksi muistutella eräästä seikasta. Ja jottei totuus nyt kokonaan unohtuisi, niin tehdään se nyt taas: Kesäkuun alkuun on enää vajaat neljä vaivaista kuukautta ja jussiin pari viikkoa enemmän!
Mitäpäs siihen sanotte? Sjöberg ainakin sanoo, jotta h-tin hyvä, jo on noita pakkasia pidellytkin!
Ja on sitten hiljalleen tullut jääpeite Suomenkin rannikoille. Sisävedethän ovat olleet pääosin jäässä jo pidempään ja nyt odotellaan enää Suomen- ja Pohjanlahtien jäätymistä keskiosiltaan.
Joka vuosihan nämä rannikkolahtemme eivät kokonaan jäädy ja taitaa olla harvinaisempaa, että jäätyisivät, kuin jättäisivät jäätymättä.
Sinänsä Suomenlahden yli ei enää kovin helposti hiippailtaisi niin kuin aikoinaan pirtukanisterien kanssa tai neuvostovaltaa pakoon. Nykyisinhän esimerkiksi Suomenlahti pidetään avoimena ainakin merenkulkua varten, kun väylä Koiviston öljysatamasta vapaammille vesille on murrettuna. Sama se taitaa olla tilanne Pohjanlahdellakin. Senkin perukoilla oleviin satamiin on väylä auki, eikä sitä ihan tavallisin konstein ole ylittäminen.
Vaan niinhän se sanoo vanhan sanontakin, ettei ole Lahden voittanutta, eikä Imatran yli käynyttä. Näistä Sjöberg valitsee ainakin juotavaksi mieluummin sen Lahden voittaneen kuin Imatran ylikäyneen!
Mutta harvallapa se on mieli enää lähteä Suomenlahtea ylittämään – ainakaan jalkaisin tai muullakaan pikkuvehkeellä näin talvisaikaan. Paljon mukavammin se onnistuu noilla Tallinnan paateilla, joista voi valita mieluisensa varmaan parista kymmenestä eri vaihtoehdosta.
Vaan samapa se tuntuu olevan niillä tarkoitus kuin aikanaan niillä, jotka kieltolain aikaan lahden poikki kuljeksivat. Viinaa sitä taas haetaan lahden takaa niin kuin 20-luvun ja 30-luvun alun parhaimpina aikoina.
Eikä se taida olla yhtään vähäisempää nykyään kuin silloinkaan, ellei peräti toisin päin. Tosin virallisia tuontilukuja ei kai noilta menneiltä ajoilta enää saa, sattuneesta syystä. Ei pysynyt silloin tulli laskennassa mukana, eikä tunnu pysyvän nykyäänkään.
Mutta kesäaikaan sitä haetaan veneilläkin hämmästyttävän paljon, viinaa Virosta nimittäin.
Sjöbergkin tietää useamman paatin, joka kulkee Suomenlahden yli vähintään kerran kuussa ja aina tullessa on vesiraja kymmenisen senttiä alempana kuin mennessä.
Sitten taas kuluu muutama viikko veneporukalla rattoisasti niin, ettei paljon tarvitse venesatamasta kotiin päin liikuskella.
Kysyi sitä kerran Sjöberg, että eikö se pitäisi olla tuo viina vähän niin kuin juhlajuoma? Niinhän se onkin, sanoi yksi porukasta: ”Me juomme viinaa vain juhlissa. Mutta juhlat on aina, kun vain on viinaa!”
Ja taas eksyivät ajatukset viinaan, vaikka aalloista pitäisi kirjoittaa, toteaa muija, joka on tullut Sjöbergin selän taakse ajatuksia lukemaan.
No niin pitäisi, niin pitäisi, vaan kun ei ole, sanoi se isäntämieskin Kiteellä aikanaan, kun nimismies tuli kyselemään, että täällä pitäisi olla pontikkatehdas!
No juu, heräsivät nuo ajatukset aalloista tuossa tammikuun lopulla sunnuntain Hesaria lueskellessa. Väittivät siinä, että maailman suurin aalto on ollut aikanaan 516 metriä korkea, Alaskassa maanjäristyksen jälkeen vuonna 1958.
Paljon se herätti ajatuksia, tuollainen aalto.
On nimittäin suhteellisen korkea, aalloksi.
Kyllä Sjöbergkin on omasta mielestään joskus melkoisessa aallokossa ollut. Siinä kun on ympärilleen katsellut, niin kaikkialla on kohonnut vain vesimassaa ja ylhäällä on näkynyt ympyrän verran taivasta. Tosiasiassa ne taisivat olla siinä 6 – 7 metrin aaltoja, kun tulivat Suomenlahden mitalla lounaasta noin 22 – 23 metriä sekunnissa puhaltaneen tuulen ansiosta.
Suomenlahden korkeimmaksi aalloksi taas on saatu 14 metriä ja Itämerellä on ollut pari metriä korkeampi.
Eli pieniä ovat olleet Sjöbergin aallot. Tosin kaikki on suhteellista.
Muistaa nimittäin Sjöbergkin aikanaan ensimmäisiä kertoja Kuopiossa vieraillessaan, kuinka paikalliset sanoivat, että on tuolla järvellä melkoinen myrsky. Sjöberg katseli pitkin Kallaveden saaristoista selkää vähän ihmeissään ja ryhtyi sitten kyselemään, jotta niin kuin missä?
Tuolla selällä, tuolla selällä, tuolla isolla selällä, sanoivat paikalliset.
Siitähän se sitten selvisi sekin asia, kun Sjöberg pääsi tutustumaan vielä paikalliseen vesikulkuneuvokantaan.
Saattaapi nimittäin puolimetrinen aallokko todella tuntua myrskyltä, jos ollaan liikkeellä nelimetrisellä, yksikuorisella, savolaismallisella soutuveneellä, joka painaa noin 60 kiloa ja varalaitaa on tuollaiset 20 senttiä! Suhteellistapa siis hyvinkin.
Mutta jos nyt kuitenkin vielä ajatellaan sitä 516-metristä aaltoa. Sellainen on siis noin seitsemän kertaa korkeampi kuin Helsingin Olympiastadionin torni, melkeinpä kaksi kertaa korkeampi kuin Eiffel-torni ja yhtä korkea kuin maailman korkeimmat TV- ja näköalatornit.
Sellainen on korkeampi kuin tähän asti maailman pisin laiva pituudeltaan, joka muuten oli öljytankkeri Knock Nevis (458 metriä). Edelleen se oli korkeampi kuin tulossa oleva maailman pisin laiva, joka on vasta rakenteilla. Se on kaasulaiva Prelude FLNG (488 metriä).
Aalto oli väitteen mukaan monin verroin korkeampi kuin tietokoneella tehdyt aallot, jotka katastrofielokuvissa ovat peittäneet esimerkiksi New Yorkin alleen.
Noinkohan oli?
No, Suomessa tuollainen aalto lienee mahdoton, koska meriemme syvyys on tuollaiseen aaltoon verrattuna hyvin pieni ja sekä järviemme että meriemme vesimäärä on noihin mittoihin nähden vähäinen.
Ajatellaan mieluummin tyyniä ja kauniita kesäiltoja. Kyllä ne tulevat – aikanaan.
Niin uskoo ainakin
