Itämeren kulttuuriperinnön vaalija, John Nurmisen säätiö on kustantanut lukuisia lähimeremme suojelusta ja historiasta kertovia teoksia. Myös esimerkiksi kertakaikkisen mainio Itämeri-jalanjälki-laskuri on säätiön tekosia, kuten kuusi noin puolen tunnin mittaista Minun Itämereni -podcastia.
Niissä asiamies Annamari Arrakoski-Engardt keskustelee eri alojen merientusiastien kanssa. Sarjassa kuullaan Tove Janssonin veljentytär Sophia Janssonia, säätiön puheenjohtaja Juha Nurmista, meritutkija Seppo Knuuttilaa, toimittaja Baba Lybeckia, varustamoalan johtaja Tiina Tuurnalaa ja – yllätys, yllätys – Mikko Kuustosta.
Arrakoski-Engardt vie vieraansa kiireettä Itämerelle kohti konkreettisia suojelutekoja, rakkaudentunnustuksia ja seikkailujakin. Seppo Knuuttila pääsee kertomaan miinusmerkkisestä Itämeri-jalanjäljestään, joka perustuu ennen kaikkea villikalan syömiseen. Huisin on tarina kevään merilinturetkestä, kun autolautan aalto heitti hänen veneensä perän kautta ympäri ja Knuuttila jäi hengenvaarallisesti paattinsa alle. Viihdehippipoppari Kuustonen puolestaan paljastuu ahkeraksi laitesukeltajaksi, Märketin majakka -faniksi ja pelottomaksi Itämeren puolustajaksi, joka nokkaan ottamisen uhallakin ojentaa merta roskaavia maakrapuja. Samalla Kuustosen kappaleiden sanoitukset, lukuisine meriviittauksineen, asettuvat uuteen valoon.
Näinä karuina korona-aikoina media keskittyy ymmärrettävästi vain ihmiskunnan kohtaloihin. Minun Itämereni -podcast kuulostaa jo nyt muinaisen ajan ohjelmalta, jolloin ihminen vei ja luonto vikisi. Osat vaihtuivat parissa kuukaudessa. Luonto on osoittanut arvaamattomuutensa. Nähtäväksi jää seuraako inhimillisestä ja taloudellisesta kärsimyksestä mitään muuta hyvää kuin jättimäinen digiloikka. Kuten puhtaampi luonto, puhtaampi Itämeri? Siinäpä aihe podcastin seuraaviin jaksoihin.
Minun Itämereni -podcastit ovat kuultavissa John Nurminen Säätion verkkosivuilla sekä lukuaikapalvelu Storytelissa.
