Mikko Huhtamies (s. 1960) voitti teoksellaan Seitsemäs vyöhyke Lauri Jäntin tietokirjapalkinnon alkuvuonna. Helsingin yliopiston Pohjoismaiden historian dosentti Huhtamies luotaa kirjallaan Itämeren 1200–1600-luvun historiaa. Teoksessa kuljetaan viikinkiajan jälkeisestä saksalaisten muutosta Baltiaan aina Ruotsin 1500–1600-lukujen meridynastiaan, jolloin Suomi nousi maailman suurimmaksi tervan tuottajaksi. Mustaa kultaa, eli tervaa, tarvitsivat Tukholman kauppahuoneiden laivanrakentajat.
Kirja on jaettu 14 jaksoon, ja jaksot omiin houkuttelevasti otsikoituihin lukuihinsa. Huhtamiehellä on miellyttävä tapa liikkua yleisestä yksityiskohtaisempaan. Mieleen nousee maailmankuulun tietokirjailija Malcolm Gladwellin opetus, jonka mukaan lukijoille on annettava varsinaisen aterian lisäksi karkkeja, kiintoisia yksityiskohtia, joita on helppo heitellä kaverilleen. Tässä yksi: Hansa-kaupan aikana kuivatut suomalaiset hauet, Finska gäddor, oli merkkituote. Katolisen paaston aikana ei saanut syödä lihaa, mutta kalaa ja muita vesieläimiä senkin edestä. Niihin kuului myös majava.
Lauri Jäntin palkinnon perusteluiden mukaan teos osoittaa oivaltavasti, mikä merkitys merenkululla on ollut Pohjolan elämässä ja kehityksessä vuosisadasta toiseen. Esimerkiksi lohen kalastuksella oli suuri merkitys Helsingin kaupungin syntyyn. Suomenlahden toisella puolella sijainnut Padisen luostari nautti jo 1300-luvulla Vantaankosken lohenkalastusoikeudesta. Meriliikenne Helsingin Vanhakaupunkiin alkoi silloin. Sipoosta nousi puolestaan silakkaa, krampesilliä, jota kuivattiin. Helsingistä pyydettyä kalaa vietiin muun muassa Tukholman laivaston tarpeisiin.
Kirjan nimi viittaa muinaisen maantieteilijä Ptolemaioksen maailmanjakoon. Sen mukaan maailma jakaantui seitsemään vyöhykkeeseen, joista äärimmäiseen Itämeri ja Suomikin kuuluivat.
Mikko Huhtamies: Seitsemäs vyöhyke, Siltala (2022)
