| Kustantaja | Tammi 2011 | ||
| Hinta | Antikvariaateista ja kirjastoista | ||
Ernest Hemingwayn tuotannon keskeisimmät teemat ovat sota ja väkivaltainen kuolema. Numero kolme on kenties meri — merielämä. Niin kauan kuin on meri, on elämää. Niin kauan kuin on elämää, kamppailu jatkuu lajien ja lajikumppaneiden kesken.
Kahdesta Hemingwayn elinaikana julkaistuista meriromaanista vähemmälle huomiolle jäi Kirjava satama (To have and to have not, 1938), joka sijoittuu Golfvirran tuntumaan, Kuuban ja Floridan vesille. Hemingway kirjoitti romaaniaan metsästäjänvihreän Key Westin huvilansa uima-allastalon ullakolla. Hän työskenteli varhaisesta aamusta helteiseen keskipäivään, ui pöyristyttävän kalliissa altaassaan ja siirtyi sitten lounaan jälkeen nollaamaan työpäiväänsä Sloppy Joe’s -baariin.
Kirjava satama kertoo alfauros Harry Morganista, joka järjestää kalastussafareita, mutta suistuu lain väärälle puolelle ihmis- ja alkoholisalakuljetukseen. Morganilla on vene, maissa miestään palvova vaimo ja kolme kaunista tytärtä, mutta onnea hänellä ei ole. Kun rikas urheilukalastaja jättää parin viikon laskunsa maksamatta ja lentää takaisin pohjoiseen, Morganin on pakko ottaa keikka, joka tekee hänestä murhamiehen.
Romaanin kolmesta osasta jokainen vie sankariamme kohti pohjaa, mutta hän ei suostu nujertumaan, vaikka menettää toisen kätensäkin. Värikäs ja toiminnantäyteinen kertomus kuvaa pohjimmiltaan rikkaiden ja köyhien sekä rikkauteen ponnistelevien ihmisten elämää. Toisilla on, toisilla on ollut. Toisilla ei ole, eikä tule koskaan olemaan.
Loisteliaimmillaan romaani on Harry Morganin maatessa paareilla, silmänaluset mustina, mahassaan kuubalaisen pankkiryöstäjän luoti. Morgan sopertaa sen, minkä on elämästä oppinut, mutta kukaan ei ymmärrä häntä, kuinka voisikaan, yksinäistä miestä, joka luottaa vain itseensä.
Vuonna 1944 valmistui Lauren Bacallin ja Humphrey Bogartin tähdittämä romanttinen trilleri, joka perustui löyhästi Hemingwayn romaaniin. Jostain ihmeen syystä se on edelleen ideaansa palvotumpi.
Kirjavan sataman pokkarikansi (Tammi, 2011) kertoo enemmän romaaniin perustuvasta elokuvasta kuin itse romaanista.
