Kipparin kirjahyllystä

Manhattan Beach

18.03.2019

TekstiPete Suhonen

Kustantaja(Tammi, 2018)
Hinta27,95 € (suomalainen.com)

Jennifer Egan on se amerikkalaiskirjailija (s. 1962–), josta kirjallisuuspiirit ovat pöhisseet muutaman vuoden. Taitava romaanin rakenteen rikkoja löi Suomessakin läpi rockbisneksestä kertovalla kirjallaan Aika suuri hämäys, jonka yksi luku etenee powerpoint-muodossa. Sitä ennen Egan oli kirjoittanut muun muassa kolmella tasolla etenevän goottitarinan Sydäntorni, joka lukeutuu omiin kaikkien aikojen suosikkeihini. Eganin uutuus, Manhattan Beach, on taas tyylillisesti aivan oma tapauksensa.

Romaanissa, jota on kuvailtu viktoriaaniseksi, seurataan varhaisteini-ikäisen Anna Kerriganin kasvua naiseksi mafian ja toisen maailmansodan aikana. Miljöö on rujonkomea: Brooklynin satama, jossa korjataan ja rakennetaan laivastoa akselivaltoja vastaan. Viihteellä pyörähdetään ajan loisteliaimmissa new yorkilaisissa yökerhoissa, joissa mafia valkopesee rahansa ja asiakkaat unohtavat hetkeksi pula-arjen.

Kun Annan jumaloima isä, jolla on ammatillisia salaisuuksia, häipyy ykskaks näyttömältä, tytön on kasvettava äitiään vahvemmaksi. Annaa kuormittaa vammainen, äärimmäisen rakas, Lydia-sisko, ja pian myös 90 kiloa sukelluspukua. Sisukas Kerrigan kun ei aio jäädä viilaamaan hylsyjä muiden naisten tavoin, vaan haluaa mieluummin sellaisen sisään.

”Miehet alkoivat kiskoa kanvastipuvun kumikaulusta rintalevyn yli, sovittivat kumin reiät pitkiin kuparitappeihin. Kun tapit olivat rei’issä, päälle pantiin kiristin ja tapit kiinnitettiin siipimuttereilla.”

Aivan tavatonta ei ollut, että Yhdysvaltain armeijan kotirintamalla myös naiset osallistuivat alusten vedenalaiseen tarkistamiseen. Pesti edellytti poikkeuksellista fyysistä ja henkistä kestävyyttä, sekä naisilta norsunnahkaa miehistä vinoilua vastaan.

Tarina etenee verkkaan, mutta lopulta 600 sivun tiiliskivi vie lukijan mukanaan sataman pohjaan. Valtameri maistuu aina, kun siellä tai sen äärellä ollaan, eikä Annan isäkään ole jäänyt sitä vaille.

Kirjailijan taustatyö vaikuttaa valtaisalta. Egan kiittelee teoksensa lopussa yli sataa henkilöä historioitsijoista aikalaisiin. Newyorkilaiset valitsivat kirjan One Book, One New York -palkinnon voittajaksi.

Lue myös nämä

X