| Kustantaja | John Nurmisen säätiö (2019) | ||
| Hinta | 49,95 € (suomalainen.com) | ||
Kulttuurihistorioitsija Otto Latvan teos Merihirviöt vie aikaan, jolloin ihminen määritteli merenalaista elämää vielä pitkälti mielikuvituksensa varassa. Sillä toisin kuin voisi luulla, paikoin 1800-luvulle asti, uskomuksia merihirviöistä eivät levittäneet merielämän asiantuntijat kuten merimiehet tai kalastajat, vaan kuivalla maalla viihtyneet luonnontieteilijät. He hyödynsivät yhä antiikin ajan käsityksiä, kuten ensimmäisellä vuosisadalla eläneen tutkija Pliniuksen oppeja. Pliniuksen mukaan merestä löytyi vastinpari maalla asuville olennoille. Vasta 1700-luvulla vesi-ihmisistä myyttisimmän, merenneidon, havaintoja pyrittiin selittämään manaateilla ja merilehmillä, jotka merenpinnalla pystyasennossa tähystäessään muistuttivat etäisesti ihmistä.
Hirviöistä kenties sensaatiomaisin oli merikäärme, jonka uskottava silminnäkijähavainto osui Länsi-Afrikan rannikolle, kuninkaallisen laivaston sota-alus HMS Daedaluksen kohdalle elokuussa 1848.
”Aluksen näköpiiriin lipui verkkaista vauhtia jättimäinen olento, jonka pää oli noin metrin merenpinnan yläpuolella ja ainakin 18 metriä sen vartalosta näkyi pinnalla aaltojen lomassa. Merenpinnan alla olennon vartalo jatkui vielä vähän yli kymmenen metriä.”
Vaikka merikäärmehavaintoja oli lukematon määrä, Latva tulkitsee merikäärmeet kulttuurisiksi olennoiksi, ei esihistoriasta selviytyneiksi eläinlajeiksi. Kun ihmiskunnan katse siirtyi merestä avaruuteen, hiipuivat merikäärmehavainnotkin.
Kirjassa osansa saavat myös lempeämmän maineen omaavien vesieläinten kuten äyriäisten ja valtameren värikkäiden kalojen ja delfiinien varhainen tutkimus. ”Hyvän onnen” delfiini tulkittiin nisäkkääksi 1600-luvun lopulla. Itämerelläkin tavattavia pyöriäisiä sen sijaan pidettiin ulkonäkö- ja käyttäytymissyistä synkkämielisinä.
Latvan selkeä ja tarinoiva kirjoitustyyli tarjoaa mainion kyydin vähän kartoitetun asian parissa. Merkittävä osa kirjan imua on yltäkylläinen aikalaiskuvitus, joka hehkuu pelkoa ja kunnioitusta tuntemattoman edessä.
