Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Kipparin kirjahyllystä

Muumipappa ja meri

13.01.2022

Tekstipete suhonen

KustantajaWSOY
Hinta21,95 € (suomalainen.com

Muumipappa ja meri oli Tove Janssonin (1914–2001) seitsemäs ja toiseksi viimeinen muumikirja. Se julkaistiin vuonna 1965, vain vuosi sen jälkeen kuin kirjailija perusti taiteilija Tuulikki ”Tooti”Pietilän kanssa kesäkotinsa Pellingin edustalla sijaitsevalle Klovharun luodolle.

Kirjassa Muumipappa saa tarpeekseen laaksosta ja tylsästä isän elämästään, ja vie koko perheensä pienellä purrella salaperäiselle majakkasaarelle, jonka loisto on sammunut. Kirjaa on tulkittu tarinaksi yksinäisyydestä, mutta yhtä hyvin sen voi lukea turhautumiskertomuksena; kuinka mies härkäpäisesti haluaa osoittaa johtajuutta, ymmärtää kaikkea ja kokea seikkailunsa.

Jotain samaa koetaan epäilemättä monissa venekunnissa taas tänäkin kesänä.

”Tuolla on meidän kotimme, toisti äiti. Se on isän saari. Isä pitää meistä huolta. Me muutamme sinne ja asumme siellä niin kauan kuin elämää riittää. Me alamme kaiken alusta.”

Saarella Muumipappa pääsee häröilemään, mutta jokainen perheenjäsen oireilee tavallaan. Muumimamma maalaa majakan seinille muistojaan vehreästä Muumilaaksosta, Muumipeikko rakastuu murrosikänsä kynnyksellä merihevosiin ja Muumipappa uppoutuu eriskummallisiin tutkimuksiinsa yhä umpimielisempänä. Ja viimein löytyy kadonnut majakanvartijakin.

Syvällisesti elämää ymmärtävää ja lempeää tekstiä on sävähdyttävä lukea. Ennen kaikkea: tuskin kukaan suomalainen kirjailija on tavoittanut samalla tavalla meren olemusta. Meri on suuri ystävä tai pahin vihollinen, aina omapäinen ja ylivertainen.

Kirjan tapahtumapaikoilla ei (valitettavasti) ole yhteyksiä todellisuuteen, vaikka Glosholmenin vuonna 1940 räjäytetty majakka olikin esikuva talolle Muumilaaksossa. Teoksen joissakin painoksissa esiintyvä majakkasaaren koordinaattipiste vie avomerelle Porvoon eteläpuolella – pikku Myy oli taas oikeassa: kyse on kärpäsentahrasta merikortissa.

Kun Jansson ja Pietilä olivat liian iäkkäitä viettämään kesiään Klovharulla, he lahjoittivat mökkinsä Pellingin kotiseutuyhdistykselle kotiseutuyhdistykselle, joka vuokraa sitä kesäisin. Yksi viikko
kesästä on varattu vapaalle maihinnousulle. Luodon pohjoiseen avautuva laguuni tarjoaa kohtuullisen suojaisan luonnonmukaisen kiinnittymispaikan pienelle veneelle. Toisin kuin voisi luulla, karien ympäröimää Klovharua on turvallisinta lähestyä koillisesta.

Lue myös nämä

X