| Kustantaja | Like, 2017 | ||
| Hinta | 10,95 € (suomalainen.com) | ||
Heinäkuussa 1897 kolme ruotsalaista tutkimusmatkailijaa, johtajanaan yli-insinööri Salomon Andrée, yrittivät saavuttaa vetypallolla pohjoisnavan. Huippuvuorilta alkanut matka päättyi jo 480 kilometrin lennon jälkeen ja retkikunnan oli pakkolaskeuduttava jäälle. Koska napaa ei ollut enää mahdollisuus saavuttaa, miehet aloittivat patikkamatkan kohti 350 kilometrin päässä sijaitsevaa Frans Josefin maata. Varusteita oli yllin kyllin: lääkkeitä, lämpimiä vaatteita, aseita, muonaa, portviiniäkin.
Kukin veti 160 kilon painoista varusterekeä arktiksen kesässä, jossa lämpötila on nollan vaiheilla. Miehet yöpyivät teltassa kolmen hengen makuupussissa, päivät he ponnistelivat eteenpäin, joskus vain kilometrin päivävauhdilla. Välillä jäälautta ajelehti vastakkaiseen suuntaan etenemisvauhtia nopeammin. Onneksi ympärillä oli luonnon oma liha-aitta: jääkarhut, partahylkeet ja jäälokit. Riista piti miehet voimissaan ja viimein he osuivat jäiden ympäröimälle Valkosaarelle, jonne he alkoivat rakentaa leiriä talvehtimista varten. Mutta sitten, lokakuun 8. päivänä, tapahtui jotain.
Vuosikymmenten ajan retkikunnan uskottiin kadonneen jäälle, mutta vuonna 1930 lähes luoksepääsemättömälle Valkosaarelle nousi kaksi pyyntimiestä. Saarelta löytyi kolme ruumista, retkikunnan varusteet kelkkoineen kaikkineen, päiväkirjatkin hyvin säilyneinä. Johtaja Andréen ranka istui kallionkielekkeellä kivääri vieressään, patruunoita taskussaan. Yksi miehistä oli haudattu kivien alle, yksi makasi maassa.
Andréen retkikunnan seikkailusta on kirjoitettu lukuisia kirjoja, ja miesten kuolinsyistä on kehitelty kymmenkunta teoriaa botulismista lyijymyrkytykseen, häkämyrkytyksestä kylmettymiseen. Ne vaikuttavat kuitenkin epäuskottavilta. Mikä todella tappoi miehet?
Tätä kysymystä selvittää tunteella ja tieteellä ruotsalainen lääkäri Bea Uusma kirjassaan Naparetki. Koska mysteeristä on tullut vilukissa Uusmalle pakkomielle, hän pyrkii itse Valkosaarelle. Vuosien odotus palkitaan, kun poikkeuksellisen lämmin kesä muodostaa saaren ympärille lyhyeksi ajaksi laivanmentävän sulan.
Kuten arvata saattaa, Uusma ei tyydy vain kuvaamaan Andréen retkikunnan matkaa ja latomaan kirjaansa autenttisia päiväkirjamerkintöjä, vaan kirjoittaa myös oman, uskottavalta vaikuttavan selityksensä retkikunnan kuolinsyistä. Tälle kirjalliselle keitokselle napsahti tietokirjallisuuden August-palkinto, ihan ansioista.
Muuten: neljä vuotta ennen naparetkeään Salomon Andrée seikkaili vetypalloineen Pohjanlahdella. Myrskyn yllättämä mies haaksirikkoutui asumattomalle Äskören-luodolle Korppooseen.
