| Kustantaja | Johnny Kniga (2019) | ||
| Hinta | 29,95 € (suomalainen.com) | ||
Pekka Jaatinen (s. 1966) julkaisi kymmenisen vuotta sitten erinomaisen romaanin Kalpeat sotilaat (2011), joka kuvasi heroiinikoukussa kamppailevia sotaveteraaneja. Sittemmin Jaatinen kirjoitti sotatrilogian. Valo (2015) kertoi viimeisestä suomalaisesta SS-sotilaasta, Varjo (2016) Suomen sisällissodasta, ja viimeinen lenkki, toissa vuonna ilmestynyt Pimeys, sukellusvene Vesihiidessä palvelevasta Ventusta, nuoresta teräväpäisestä matruusista.
Vesihiisi oli yksi Suomen viidestä toisessa maailmansodassa palvelleesta sukellusveneestä. Koska ollaan Jaatisen kyydissä, sankari ei ole kovinkaan puhtoinen, liekö sankari lainkaan. Romaanissa seurataan Vesihiisin miinoitus- ja torpedointioperaatioita, useimmiten itäisellä ja keskisellä Suomenlahdella, Koivisto, Emäsalo ja Suomenlinna välähtelevät romaanin sivuilla.
Välillä leikataan 90-luvun alkuun, eläköityneen ja elämänhallintansa kanssa kamppailevan sotaveteraani Ventun kotiin, jossa pyörii nuoria miehiä kuullakseen sotatarinoita ja saadakseen ryypyn. Mikäs siinä, paha vaan, että Ventulla menevät välillä sota-aika ja nykyaika sekaisin, ja pöytälaatikossa on vielä se pistoolikin.
Jaatinen on sanonut, ettei Suomessa ole aiemmin kirjoitettu romaania sukellusvenesodasta. Jos näin, genre aukeaa komeasti. Vesi mulisee, kun Vetehinen painuu syvyyksiin, täydellisen hiljaisuuden aikana matruusit kulkevat sukellusveneessä sukkasillaan.
Jatkosodan loppupuolella venäläisillä on jo käytössä kaikuluotain. Ping, ping, ping, hakee luotain saalistaan. Hulluksihan siinä pienessä sardiinipurkissa voi pinnan alla tulla. Ihan silkasta pelosta, kun niitit jo poksahtelevat vedenpaineesta pohjan piiloissa. Ja sitten, siellä jossain ylhäällä, molskahtelevatkin syvyyspommit.
