| Kustantaja | Tammi, 2002 | ||
| Hinta | Kirjastoista ja antikvariaateista | ||
Maailman parhaaksi dekkariksi äänestetty Dennis Lehanen (s. 1965) teos on hyytävä kaveri elokuun iltoihin. Sheriffi Teddy Daniels saapuu parinsa Chuck Aulen kanssa Bostonin edustan vankimielisairaalasaarelle. Siihen on kaksi syytä, joista toinen on henkilökohtainen. Kolme lastaan hukuttanut nainen on karannut vankilasta ja piileskelee ilmeisesti yhä saarella. Lisäksi vankien joukossa pitäisi olla pyromaanin, joka on syyllinen Teddyn vaimon kuolemaan.
Jo kuvaus merimatkasta eristyneelle Shutter Islandille on kultaa. Päivä on rajuilman alla kuuma ja painostava, meri tyven, loputon ja vaaleanvihreä, mutta kylmä niin kuin siellä aina. Teddyn päätä särkee, hän hikoilee ankarasti ja oksentelee. Ympärillä on liikaa vettä.
Saarella, tutkimusten edetessä, Teddy huomaa, että kaikki ei ole Ashecliffen sairaalassa kohdallaan. Häneltä salataan jotain, aika paljonkin. Tehtaillaanko saarella laittomia aivoleikkauksia, jalostetaanko vangeista tunteettomia aaveita yhteiskunnan pimeimpiin tarpeisiin? Teddy nukkuu huonosti, hänen kätensä alkavat täristä, unet ovat outoja. Sitten saarelle vyöryy maailmanlopun myrsky ja työpari Chuck katoaa.
Loppuratkaisu yllättää, ainakin jos ei ole ehtinyt spoilata tarinaa itseltään leffateatterissa vuonna 2010. Martin Scorsesen ohjaama ja Leonardo di Caprion tähdittämä elokuva ei ollut pöllömpi sekään, muttei esikuvansa veroinen.
Suljetun saaren jälkeen voi siirtyä vaikka Lehanen kivikovaksi keitettyyn dekkarisarjaan, jossa seikkailee toisiaan kimurantisti rakastava bostonilainen yksityisetsiväpari Patrick Kenzie ja Angelo Gennaro. Jossain välissä kannattaa sitten lukea Lehanen toinen mestariteos, Menneisyyden ote.
Muuten, yksi Lehanen hard core -faneista on kirjallisuuden suurkuluttaja Bill Clinton. Onhan Lehane paitsi tyylitajuinen kirjoittaja ja vetävä juonenpunoja, myös vekkuli silmänkääntäjä.
