| Kustantaja | Otava (2018) | ||
| Hinta | 10,95 € (suomalainen.com) | ||
Myönnetään. Eihän vuoden 2018 Finlandia-palkinnon naarannut Olli Jalosen Taivaanpallo mikään varsinainen meriromaani ole. Ei siinä mielessä, että kirjassa liikuttaisiin koko ajan vetten päällä – viidesosassa korkeintaan. Mutta tuossa viidenneksessä ollaankin sitten kiehtovasti korkealla ja kiipelissä: jäniksenä purjelaivan lokkien paskomassa märssykorissa, josta ei päätään voi ylös nostaa. Sinne, Atlantin armottomiin säihin, päätyy 1600-luvun lopulla Kuolleenpuun–Agnus, välkky mutta taustaltaan vähäinen poika St. Helenan saarelta.
”Pimeän tultua saan tyhjennettyä leilistä piripintaan täyttyneen kusen ja valutan sen mastoa pitkin sadeveden norojen sekaan.”
Agnuksen tehtävä on viedä saaren pastorin salainen hätäviesti Lontooseen. St. Helenan kuvernööri ja kiihkokatoliset terrorisoivat väestöä, jonka toiveissa on uusi oikeamielisempi hallinto. Sanoma on osoitettu pastorin luotetulle, kuuluisalle tähtitieteilijälle Edmund Halleylle, jolla on läheiset suhteet kuningashuoneeseen, ja joka St. Helenalla tähtitaivasta tutkiessaan piti tarkkasilmäistä Agnusta apulaisenaan. Lukemaan oppinut poika opettelee pitkän kirjeen varmuuden vuoksi sanasta sanaan ulkoa.
Agnus suoriutuu raastavalta merimatkaltaan Lontooseen ja saa sijan mestarinsa talosta. Toive rauhan palautumisesta kotisaarelle herää. Oikeamielisen neron vaikutuspiirissä utelias poika tulee kuin ohimennen keksineeksi kuumailmapallon, kun kalan ilmarakkula alkaa nousta kohti kattoa lieden yllä. Pian sitten ollaankin jäätyneellä Thamesilla matkalla tutkimaan Walesin vuoria.
Jalonen on jatkanut Agnuksen seikkailutarinaa viime vuonna ilmestyneessä romaanissaan Merenpeitto. Hyvästä syystä, sillä moni kohtalo jää ratkeamatta säkenöivästi kerrotussa Taivaanpallossa. Jatko-osassa Edmund Halley tähtää tutkimuksissaan merenpohjaan, ja Agnus pääsee jälleen ääneen.
